Puutarhasuunnittelija saa selville, kuinka kärsivällisyyttä tänä aikana siirtyminen voi johtaa suuriin palkintoihin ja ratkaista itse
Pasque kukkii joka huhtikuun ensimmäisellä viikolla, joten sen ei olisi pitänyt olla yllätys, kun törmäsin siihen samalla poistamalla osan viime vuoden ruskeasta roskasta puutarhasta. En ymmärrä, miksi se on aina yllätys, mutta niin se on joka vuosi. Kaikki kuvat näytä kirjailijan kotipuutarha Lincolnissa, Nebraskassa. Ehkä se johtuu osittain siitä, että kun ihminen vanhenee, aika vähenee relevanttia – viikot ja kuukaudet ja vuodet sekoittuvat. Vain yhtäkkiä vaikeudet tai ilot saavat hetken kaiverrettua kiveen. Puutarha, tämä elämä, voi tuntua niin järjestämättömältä ja täynnä pelko siitä, että on helppo unohtaa väistämättömät varmuudet jotka tuovat meidät armon hetkiin. Ja niitä on runsaasti niitä hetkiä villieläintarhassa. Ennen kuin siirryin huhtikuun puutarhaani, kumartuin ja haistoin sen (Pulsatilla patens,USDAvyöhykkeet 4–9; ), kuvassa. Minusta sen tuoksu muistuttaa puhallettavan tuoksua uima-allas kelluu, mutta mehiläisille ja muutama aikaisin nouseva puolikuu perhosia sinä lämpimänä iltapäivänä, se oli parasta sen jälkeen viipaloitu leipä. En pitänyt nenäni lähellä kukintaa liian kauan, koska niitä oli runsaasti muut olennot, jotka haluavat tarkistaa sen. Etsin puutarhasta lisää nousevia kasveja, mutta näin ei mitään. Ei (Geranium maculatum, vyöhykkeet 2–9), kuvassa tai (Aquilegia canadensis, vyöhykkeet 3–7); ei edes yhtään (Packera aurea, vyöhykkeet 3–8) tai (Mertensia virginica, vyöhykkeet 3–8) oli alkanut kukkia. Lämmössä aurinko, niin paljon voimakkaampi sinä päivänä kuin se oli vain kuukautta aiemmin, Nojauduin takaisin Adirondack-tuoliin ja suljin silmäni huimautuneena valon ja pienten tähtien kanssa, jotka muodostuivat taakseni silmäluomet. Kuin coreopsis tanssii ohuiden terien yllä (Bouteloua curtipendula, vyöhykkeet 3-9), olin jo kesällä - ehkä se oli tänä kesänä tai kesä tulevaisuudessa tai vuosia takanani. Kuulin katydidien ääniä talon luonnonvaraisissa sängyissä hienä nousi ihostani ja liimasi T-paitani selkääni. Kyllä, odotin innolla uuden reunan laittamista ja hernesoran lisääminen oleskelutilaan. Odotin jopa hyttysen pureman kutina, kun odotin hämärässä salamaa vikoja tulee esiin. Mutta myös siellä kantapäässäni oli monia ongelmia. Penkki oli hajoamassa ja tarvitsi vaihtoa. Kannen portaiden askelmat olivat napsahtaneet sisään kaksi. Nurmikko oli antautunut erittäin kuivalle vuodelle, säämallille joka on yleistymässä. Asioiden paino, hetket, joita voin sekä hallita että en, törmää usein minulle puutarhassa. Se on kuin katsoisi palloa weaver hämähäkki ryntää verkon keskelle, jossa kimalainen pian käännetään uudestaan ja uudestaan, säilytetään myöhempää ateriaa varten. Mehiläinen ei voi enää pölyttää alkuperäisiä kukkia, joita olen rakastanut istutettu heille, mutta hämähäkki on hyödyllinen saalistaja, jonka läsnäolo tarkoittaa, että olen luonut jotain suurempaa kuin omani summa monimutkaisia tunteita. Hyviä asioita tapahtuu, odottamattomia ja tuntematon; Minun täytyy vain olla valmis. Ja siinä se missä usko tulee sisään, mitä puutarha meille opettaa, jos olemme riittää silti sen läsnäollessa. Kun sydämemme lyö ja säteilee ahdistusta ja epäilyä kaikkialla meissä, nuo pulssit ovat myös kaiku jokaisesta siivenlyönnistä ja parittelukutsusta tässä esikaupunkimaisemassa, muunnetaan nurmikolta monipuolisiksi elinympäristöpeleiksi ja tehtiin tarjota kaikille, jotka voivat pysähtyä. Jokainen pelko ja ilo asettuvat tänne kuin syksyn lehdet tai talvi lunta, kaunista ja tarkoituksenmukaista, jos voimme pysähtyä antamaan omamme ymmärrystä siihen. Olemme elossa, niin ihanan elossa ja esillä puutarhassa. Ensimmäiset kevään kukinnot kuluvat enemmän odotettua nopeammin – osa on maisteltavaa, osa jätettävä takana (katsoin sinua, henbit) - kaikki vuorollaan varmasti. Kun avaan silmäni takaisin aurinkoon istuessani rikkinäisessäni tuoli, näen, että joku sara kaukaisessa kulmassa vihertyy. minä kuulet punasiipisten mustarastaiden kaikuvan lammen reunalla. Olemme kaikki ympyrät, jotka täydentävät toisiaan – toinen vuosi puutarhassa tarkoittaa uutta vuotta oppia kuinka palata elämään kaikessa raakaa rikkautta ja loistoa. "Tämä on vuosi", kuiskaan itselleni. "Tänä vuonna istutan paljon enemmän paskeja kukkia."
Kaikki kuvat näytä kirjailijan kotipuutarha Lincolnissa, Nebraskassa.
En pitänyt nenäni lähellä kukintaa liian kauan, koska niitä oli runsaasti muut olennot, jotka haluavat tarkistaa sen.
Lämmössä aurinko, niin paljon voimakkaampi sinä päivänä kuin se oli vain kuukautta aiemmin, Nojauduin takaisin Adirondack-tuoliin ja suljin silmäni huimautuneena valon ja pienten tähtien kanssa, jotka muodostuivat taakseni silmäluomet.
Mutta myös siellä kantapäässäni oli monia ongelmia. Penkki oli hajoamassa ja tarvitsi vaihtoa. Kannen portaiden askelmat olivat napsahtaneet sisään kaksi. Nurmikko oli antautunut erittäin kuivalle vuodelle, säämallille joka on yleistymässä.
Ja siinä se missä usko tulee sisään, mitä puutarha meille opettaa, jos olemme riittää silti sen läsnäollessa. Kun sydämemme lyö ja säteilee ahdistusta ja epäilyä kaikkialla meissä, nuo pulssit ovat myös kaiku jokaisesta siivenlyönnistä ja parittelukutsusta tässä esikaupunkimaisemassa, muunnetaan nurmikolta monipuolisiksi elinympäristöpeleiksi ja tehtiin tarjota kaikille, jotka voivat pysähtyä.